Mitä on solarigrafia? Solarigrafia on neulanreikäkameralla kuvaamista, mutta valotusajat ovat todella pitkiä, lyhin valotusaika on 24tuntia. Pisin voi olla jopa puolesta vuodesta eteenpäin, monet pitävät kolmea-neljää kuukautta maksimiaikana. Miksi sitten niin pitkä valotusaika? Kamerat asetetaan yleensä paikkaan, jossa se osoittaa suoraan aurinkoon. Auringon kirkas valo piirtää joka päivä kamerassa olevaan valokuvapaperiin reittinsä. Solarigrafiakamerat ovat yleensä pieniä ja kevyitä, jotta ne olisi helppo kiinnittää tukevasti paikoilleen pitkäksi aikaa. Ulkona kuvatessa purkin tulisi olla myöskin sään kestävää materiaalia joten mustat filmipurkit ovat osoittautuneet vallan erinomaisiksi välineiksi tätä valokuvaustaidetta tehdessä. Filmipurkkiin tehdään reikä, yleensä mitä pienempi reikä, sitä parempi kuva. Rei'än tekemiseen voi (ja kannattaa) käyttää apuna foliota, silloin saa rei'ästä mahdollisimman pienen. Valottunut kuva skannataan ihan tavallisella skannerilla tietokoneelle (ei tarvitse mitään kehityslitkuja!), jossa se jälkikäsitellään. Itse muokkaan ja säädän kuvia todella reilusti, siten saa enemmän sävyjä ja muotoja näkyviin.
Solarigrafian tekemiseen on miljoona jippoa. Itse luin solarigrafiasta ensimmäisen kerran NYT-liitteestä, en muista vuotta mutta kauan siitä on kulunut. Juttu kertoi solarigrafian kehittelijästä, valokuvaaja Tarja Tryggistä, joka edelleen ylläpitää solarigrafiasivustoa. Muutama vuosi myöhemmin törmäsin solarigrafiaan uudelleen ja alkoi kiinnostaa aivan mielettömästi. Kahmin tietoa ja lopulta sain ensimmäisen kamerani tehtyä lääkerasiasta.
Teippasin ensimmäisen kamerani keittiön ikkunaan ja valotin kaksi viikkoa syksyllä. Auringon nousu näkyy juovina.
Toisen kamerani tein tulitikkurasiasta, kun en ollut löytänyt filmipurkkeja mistään. Tämän teippasin koulun yhteen ikkunaan. Talven tuleminen näkyy todella selvästi auringon jättämissä jäljissä.
Sittenpä löysin filmipurkkeja. Tätä on valotettu kolmisen kuukautta lähtien joulupäivästä, kevät on siis tehnyt tuloaan ja auringonvalo lisääntynyt. Miedän parvekkeella valottunut.
Ensimmäinen purkki, jonka uskalsin pistää ihan valvomattomien olosuhteiden ulkopuolelle - tienvarteen. Valotusaikaa muutama viikko, jonka aikana lumi suli täysin pois. Kevät <3
Nyt sain lahjoituksena vinon pinon purkkeja. Yhden pistin jo parvekkeellemme kuvaamaan kesää ja viisi vielä odottaa. Kaksi omaa filmipurkkia pistin jo jonkin aikaa sitten museorantaan, toinen niistä oli revitty heti pois :| Mutta ei saa lannistua! Noille pittää keksiä hyvä paikka, niin koko kesän saavat valottaa, jeeje.
Erittäin hyvät vinkit ja selitykset solarigrafian saloista tarjoaa Mariinda Grafian Maikku Aho, hänen ohjeitten mukaan rakensin ensimmäisen kamerani ja ymmärsin miten homma toimii. Hän myös ystävällisesti neuvoi sähköpostitse kun minulla oli kysyttävää, iso kiitos!
Solarigrafiakuvia ja jotain muutakin:
http://solarigrafia.blogspot.com/ - tietoa, kuvia, ohjeita
Sunboxphoto - ihana sivusto ja upeita solarigrafiakuvia
Solarigrafiaa - kuvia
Solargraphy - vielä lisää tietoa englanniksi. Ensimmäinen kuva sivustolla on myös ensimmäinen kuva, jonka näin siinä NYT-liitteessä.
Toivottavasti joku tästä innostuupi :) Vastaan myös mielelläni kysymyksiin jos sellaisia heräsi!
Kohta alkaa kesäloma, mulla on parit askartelukäsityöhommelit tulossa joista tulossa postaus piakkoin. Jeejee! Jospa kameran laturi ei katoaisi tänä kesänä niin voisi jopa päivitellä!
Wauuu! Pitää kokeilla ehdottomasti :) Kiitos!
VastaaPoistaTommosia vois ottaa printtinä seinälle.
VastaaPoistaKaks purkkia laitoin ikkunoihin, ja toinen kuva onnistui iha hyvin, mutta toisesta ei sitten saanu oikeen mitään selvää. :D Tais kyllä johtua siitä, että laitoin sen osoittamaan niin huonoon suuntaan. Aika haaleitahan nuo oli kun koneelle skannasin ja niitä piti photarilla muokkailla jonki verran. Loppujen lopuksi tuli kuitenkin ihan kivan näkösiä :) Voin vaikka tohon mun blogiin laittaa jossain vaiheessa niitä kuvia
VastaaPoista